JULKKARIT – KUPARIPAJA (Fiskars 27.6.2018)

Teksti: Unto K. Laine

Kuvat: Liisa Jokinen ja Sampo Karjalainen

KUUTISENKYMMENTÄ ROHKEAA saapui helteisen päivän ehtoona levyjuhlaan Fiskarsin ruukkikylän Kuparipajalle. Yleisöä oli lähes vauvasta vaariin. Tervetulomusiikkina toimi vuonna 1973 Kannuksessa äänitettyä Konstan Parhaita säveliä, joita esittivät Voitto Laine (viulu) ja Unski (harmoni). Tätä seurasi Tampereen teekkarien vuosina 1968-1971 aktiivisesti soitellut The Original Papa Patjas Dixieland Jazz Big Band and His All Stars. Bändin menoa äänitti vuonna 1971 Tampereen Teekkariklubilla Matti Karjalainen.

Unski julisti ”Avantgardistisen musiikin MM-kisat” avatuiksi käyttäen pari tuntia ennen tilaisuutta valmistamaansa Teraphone-laitetta. Performanssin jälkeen Vappu Karjalainen lausui tervetulosanat. Hymyilevän Matti Karjalaisen hahmo seurasi tapahtumia Unskin t-paidassa.

Ensimmäisenä saatiin tervehdys Tampereelta runon ja musiikin muodossa. Pirkko Mandola & Pelle Romantica, joita säesti analogisella elektroniikalla Pecka Peckersson (Pekka Poramo).

Ylemmässä kuvassa: Pirkko Mandola ja Pelle Romantica

Alemmassa kuvassa: Pecka Peckersson elektroniikan parissa.

Illan yllätysvieraana esiintyi Valkeakosken Kaupunginteatterin näyttämölläkin nähty ja tänäkin vuonna siellä esiintyvä Antti Paavola. Häneltä kuultiin mm. Tabermanin runo Pecka Peckerssonin säestyksellä.

Runo- ja musiikkiesitysten jälkeen Unski valoitti LP-levyn historiaa teemanaan:

”Elämää ennen ja jälkeen Electronissimo Avantgardissimoa”.

Kommenttipuheenvuoron käytti Matin ja Unskin pitkäaikainen ystävä ja Tampereen 70-luvun työtoveri, Pekka Ruotsalainen. Hän muisteli 70-luvun yliopistoissa vallinnutta tieteen ja tutkimuksen vapautta, silloista luovuuden ja yritteliäisyyden pioneerihenkeä nykyiseen, monelta osin leikattuun, tukahdettuun ja kapeasta näkökulmasta hallinnoituun yliopistomaailmaan. Tieteen ja sivistyksen vuosisataiset arvot on vaihdettu uusiin ”ad hoc” arvoihin. ”Uudistus” on merkinnyt monien hyvin toimineiden rakenteiden alasajoa. Se on ollut monelta osin pettymys.

Seurasi LEVYRAATI, eli kuunneltiin ja kritisoitiin Tampereella TTKK:n elektroniikan laboratoriossa noin 45 vuotta sitten syntyneen Electronissimo Avantgardissimo LP:n A-puoliskon biisejä.

Virkistävän tauon jälkeen ”MM-kisan toinen puoliaika” alkoi Helsingin Yliopiston Musiikkitieteen laitoksella toimivan kolmikon Erkki Kurenniemen kehittämillä elektronisilla soittimilla esittämällä musiikilla. Laitteiden kahvoissa olivat: Maiju Jouppi, Mikko Ojanen ja Kai Lassfolk.

Sampo Karjalainen kertoi levykannen syntyhistoriasta ja siitä kokemuksesta kun lainasi ja kuunteli ensimmäistä kertaa äänitteestä parikymmentä vuotta sitten Matin tekemää CD versiota. Sampo muisteli ihmetelleensä, että ”tällaistakin isä on ollut joskus tekemässä”.

LEVYRAATI jatkoi Electronissimo Avantgardissimo LP-levyn B-puolen kritiikkiä. (Pistejakautumia TÄÄLLÄ). Hieman yllättäen voittajaksi tuli raita, jossa yhdistellään akustisella kitaralla soitettu maailmaa kiertänyt sävelmä elektronikalla tehtyyn linnunlauluun ja sodan ääniin (B4: Chile 9/11/1973). Teeman säveltäjästä ei ole löytynyt tarkempaa tietoa, mutta se tuli 70-luvulla tunnetuksi mm. Inti Illimanin levyltä nimellä El Pueblo Unido.

Tilaisuus päättyi Vappu Karjalaisen puheenvuoroon. ”Nämä olivatkin elämäni ensimmäiset levyjulkkarit, joissa olen ollut”. Sama pätee levyn toisen tekijänkin kohdalla.

Levyjä myytiin ja myydään tulevien akustikkojen ja äänten tutkijoiden kannustamiseksi Matti Karjalaisen rahaston kautta. Emeritusprofessori sai vielä pähkinän purtavaksi, kun yksi levyn hankkineista kysäisi: ”Minä vuonna ääntä saatiin digitaalisesti talteen ensimmäisen kerran?” Vuosiluku jäi auki, mutta oletuksena oli 30-luku. Vastaus riippuu suuresti siitä, minne laaturaja piirretään. Jo sotavuosina kehitettiin puheensalausta digitaalisin menetelmin (SIGSALY 1943, Bell Labs).

Lopuksi

Tämä LP-projekti on ollut erikoinen aikamatka. Neljäkymmentäviisi vuotta on pitkä aika kun sitä miettii ajassa eteenpäin, mutta se on kovin lyhyt kun sen on elänyt. Tässäkin aika toimii kuten kuljettu matka. Matka kotoa tuntemattomaan kohteeseen tuntuu pidemmältä kuin matka takaisin kotiin samaa reittiä. Näin me koemme tämän neliulotteisen todellisuuden, jossa matkamme jatkuu – ajassa ja paikassa. Ja samalla – muistoissa.

LÄMMIN KIITOS kaikille, jotka osallistuivat levyjuhlaan!

Matti Karjalaisen perikunta & Unto K. Laine

********************************************************************

LIITE: Kappaleiden osin avantgardistinen esittely levyjuhlassa

A-puoli

1. Who is speaking? (5:04).

Matin äänityksen aikana kehittämä kytkentä (yksi säätyvä resonaattori+pari kiinteää = Synte 0) tuotti ihmisen ääntä muistuttavia efektejä. Siitä sain idean rakentaa pienen avantgardistisen kuunnelman. Idea syntyi spontaanisti ja se toteutettiin improvisaationa, siis ilman harjoittelua - tarina meni sellaisenaan purkkiin ensiotoksena. Tämä saa yhä hien nousemaan pintaan. Sensitiiviset ihmiset olkaa nyt varovaisia!

2. Midnight Train (4:35).

Tässä teoksessa yhdistyvät Matin blues-kitara ja elektronisesti toteutettu höyryveturin puuskutus. Arvoisat matkustajat. Toivotamme teille hyvää matkaa! Suljemme kohta ovet ja juna lähtee!

3. Thunder & Rain Part I (2:44)

Hieman sadetta ja ukkosta luvassa. Tässä yhdistyy niin monta teknistä kokeellista juttua, että tämän tekeminen uudelleen on käytännössä mahdotonta! Tarina jatkuu levyn B puolella.

4. Space Trip (3:05).

Teos edustaa perinteistä avantgardistista avaruusmatkailua. Teoksen herkin osio on oopperamainen laulusuolo*, jonka esittää taiteilija Luulaja-Pestinen. Sittemmin hän tippui oopperan lavalta, eikä ole sen koomin esiintynyt julkisuudessa. Nyt on aika laittaa kypärät päähän. Sulkekaa silmänne ja ehkä myös korvanne. Nyt lähdetään!

(*laulusuolo = elektronimusiikin maustamista laulunkaltaisella vokaaliääntelyllä)

5. Twang Kling Blues (1:52).

Blues oli Matin tyylilaji nro ykkönen. Tässä hän meloo kitarallaan pitkin blues jokea ihan sujuvasti. Laulusuolon esittää Luulaja-Pestisen isoserkku – jos nyt oikein muistan.

B-puoli

1. Seko (2:10)

Teoksen nimi tulee japaninkielestä. Sen merkitys on unohtunut, mutta muistan Matin sanoneen, että nimi kertoo kaiken tästäkin teoksesta.

2. Heheho-hauh-hoha (1:58)

Tämä teoksen nimi viittaa erääseen keskiafrikkalaiseen kieliryhmään. Mutta en voi mitenkään ymmärtää, mitä tekemistä tällä nimellä on juuri tämän teoksen kanssa. Mistä ihmeestä tällainen kumma nimi on tähän ilmestynyt?

3. Thunder & Rain Part II (7:35)

A-puolella saimme jo maistaa tätä rajuilmaa, mutta nyt se kiihtyy ihan HURRIKAANIKSI!

Keskellä pimeässä avaruudessa tapahtuvaa hurjaa lentoa yllättävä raekuuro iskee aluksen ikkunaan! On jo todella lähellä ettei miehistön tarvitse käyttää katapultti-istuimia.

4. Chile-1973-9-11 Viktor Jara (5:17)

Tämä teos on tässä mukana juuri tämän päivämäärän vuoksi. Historian vuoksi. Se poikkeaa melko reippaasti levyn muusta materiaalista. Tämä tehtiin syyskuun puolivälin paikkeilla -73, mutta tämä hyödynsi aiemmin tehtyä äänimateriaalia.

Nykynuoret muistaa syyskuun yhdennentoista kaksoistornien sortumisena, minun sukupolvi Chilen tragediana. Teos kuitenkin ennusti, että rauha palaa joskus ja alkaa uuden Chilen rakentaminen.

5. Bonus Track (0:26)

Pääsemme vielä pieneksi hetkeksi äänityssession loppumetreille, kun tekijät olivat kaikkensa antaneet ja eväätkin oli lopussa. Tässä pienimuotoisessa teoksessa pienen pieni määrä ei haittaa, sillä se muuntuu suureksi laaduksi.